Oikeastaan kaikki alko siitä kun Jadessa alkoi saamaan jonkinnäköisiä jumitus/poissaolokohtauksia muistaakseni 8kk iässä. "Kohtauksessa" Jadessan katse pysähtyi, vähän niinkuin olisi silmät lasittuneet, neiti vain tuijotti eteensä ja häneen ei saanut muutamaan sekuntiin minkäänlaista kontaktia. Ei reagoimista nimen huuteluun, ei koviin ääniin eikä myöskään siihen jos Jadessan edessä heilutti kättä tai taputti. Kohtauksen tullessa Jadessa kuitenkin jatkoi aina normaalisti toimintaasa esim. syömistä tai pyörittele lelua kädessä. Mitään kouristuksia tai kaatumisia ei koskaan ollut. Aluksi en osannut ajatella näitä mitenkään huolestuttavina, ajattelin että neiti vain mietiskelee paljon ja on ajatuksissaan.
Kesäkuussa olivat kuitenkin myös siskoni ja äitini huomanneet asian ja tässä kohtaa Jadessa saattoi "lagaa" useita kertoja päivässä, esimerkiksi puolen tunnin sisällä peräti 3 kertaa ja lähes peräkkäin. Itseänikin alkoi jo hieman mietityttää, että mistä voisi olla kyse ja niimpä puhuin Jadessan 1-vuotis neuvolassa asiasta ja saatiinkin heti seuraavalle päivälle lastenlääkärin aika. Lääkäri oli sitä mieltä että laitetaan Taysin jonnekkin lastenneurologille (olikohan se tää?) raporttia, ja sieltä sitten tarvittaessa tulee kutsua tutkimuksiin. Niinhän sieltä sitten muutaman viikon päästä taisi tulla, eli kutsu muistaakseni eeg-kuviin. No kuitenkin johonkin sellaiseen jossa laitetaan paljon piuhoja päähän, sen jälkeen myssy ja sitten pitääkin nukkua tunnista puolet ja puolet olla hereillä. Toisen puoliskon kanssa me _hieman: kauhulla tätä odotettiin, että miten meidän superaktiivisen neidin saa nukahtamaan ja vielä vieraassa paikassa, mutta se meni onneksi hyvin. Tästä 1,5 viikon päästä oli lääkäriaika jossa saimme kuulla että eeg-kuva oli ollut normaali ja mitään poikkeavaa ei ollut näkynyt. Lääkäri oli kuitenkin sitä mieltä, että olisi vielä hyvä ottaa 2 vuorokauden mittainen video-eeg. Siitäkin tuli sitten kutsu myöhemmin ja viime viikolla me siellä sitten oltiinkin.
Video-eegssä ollaan siis huoneessa joko omassa tai jaettavassa. Huoneen katossa kuvaa muutama kamera, meidän tapauksessa kaksi, ja ne seuraavat/kuvaavat potilasta jonka päästä menee taas kauhea kasa piuhoja pieneen laukkuun tai reppuun. Videokuvaa siis verrataan piuhoista saatavaan tietoon, ja video-EEG valvomossa hoitajat seuraavat videokuvaa ja tietoja kokoajan. Potilas ei saa poistua huoneesta ilmeisestikkään koko tutkimuksien aikana, ainoastaan vessassa käynti onnistuu. Huoneessa siis eletään ihan normaalisti ilman kännykkää, kameraa ja suihkussa käyntiä. Hoitajat tai omaiset tuovat ruoat ja jos tarvitsee jotain. Meillä tutkimus alkoi tiistaina ja päättyi torstaina, mutta esimerksi Jadessan huonekaverin tutkimus kesti ma-pe. Ensimmäisenä päivänä tämä tuntui _aivan_ järkyttävältä. En saanut hetkeäkään istuttua alhaalla, koska munhan piti siis kantaa tätä Jadessan reppua johon no metrinmittaiset johdot oli kiinnitetty. Kaikki 1-vuotiaiden vanhemmat joilla on überliikkuvainen ja vilkas lapsi, ymmärtää varmaan että tää ei ollut mikään ihan helppo nakki. Oli hieman haastavaa lähes kolme päivää mennä kokoajan Jadessan perässä istuamatta 2 sekuntia pitempää. Tuskaa lisäsi vielä se, kun puhelimien käyttö oli kielletty ja en päässyt kuin Jadessan nukkuessa käytävään soittamaan. Alkukauhistuksen jälkeen meni toinen päivä jo oikeastaan aika paljon paremmin ja nopeasti. Mun äiti ja iskä kävi vierailulla iltapäivästä ja pääsin onneksi sitten käymään suihkussa ennen heidän pois lähtöään. Viimeinen päivä eli torstai ei edes kerennyt kunnolla alkaa kun Jadessa jo saikin 10.00 aikaan piuhat pois. Klo 12.30 meillä oli lääkäri joka totesi että Jadessassa ei ole mitään vikaa ja kaikki on normaalisti. "Kohtaukset" ovat vain juurikin niitä Jadessan mietteissä oloa ja sellaista. Mutta mä en ole kauhean luottavainen tähän koska Jadessa ei saanut näiden päivien aikana kertaakaan sellaista kohtausta, tosin äiti lohdutteli mua sillä että ne on voinut mennä ajan kanssa pois tai muuttua vähän erilaisiksi. Ehkäpä niin, mutta onneksi Jadessalla on nyt kaikki kunnossa ja tyttö kehittyy niinkuin pitääkin. Ei olleet muuten unilaboratorion hoitajat nähneet muutamaan vuoteen näin eläväistä neitiä, kuin tämä meidän Jadessa. Oli lääkärin sanojen mukaan monet huvituksen aiheet ja naurut antanut. :)
Kuvat ovat siskoni ottamia kesältä. Lopputeksti saattaa olla hieman sekavaa kun Jadessa heräsi ja tuli mukaan kirjoittelemaan, älkää antaku sen häiritä!
Muoks! Alussahan lääkärit epäilivät epilepsiaa Jadessalla, mutta sekin epäily jäi jo aika alkuunsa pois.
